Tuolla kotimme häämöttää metsäm takaa.
(Tämä taas hyppäsi ensimmäiseksi vaikka piti olla viimeisenä)

Lähdimme metsäkierrokselle, naapurin ohitse ja mitä näimmekääm,
keinu korkealla , onkohan linnuille tehty?
Nätkö sinä sen?

Lövaskogin metsää, näyttää kuin palaisi kun aurinko lämmittää.
niin savu nousee.
<
Tähän sopii S. Suokunnaksen  runo.
Kasvu kestää vuosikymmeniä,
hetkessäkö sitä odotan
itseltäni, läheisiltäni?

Jumalan sanassa pysyvä kristitty,
armon ruualla kauan elänyt
on kasvanut
hiljaa
itse huomaamattaan
puuksi
ja juuret ovat syvällä.

Kasvanko minä koskaan
seurakunnan  pylvääksi,
puuksi
jota ei tuuli tuiverra?
onko minulla juuret
ja nousenko valoa kohti.

Kasvanko yhdessä toisten kanssa?
Puun runko metsässä
on lähellä toista
ja kasvaa samaan suuntaan
- ja toisten läheisyyden tähden
luovutan kuivettuneet oksani pois
enkä kuole.

Valo leikkii vain siellä
missä turha oksisto on poissa
Minne on tehty tilaa,
siellä voi kulkija liikkua
js levätä

Höyryää puut.

Varjot pellolle tulevat siitä kohtaa mistä  meidän talomme on
mökkinä siiretty nykyiseen paikkaan.
Tästä on kai meille 3-4 km.
Kronogården on paikan nimi.

Aurinko lämmittää  ja sulattaa , mutta osa pellosta on vielä huurteen peitossa.

Tätä lenkkiä kävelemme usein. Tuolla se suloseni painaa vauhdilla.
Odottaisi nyt minuakin.

 No sainpa kiinni, nyt voin taas ottaa kuvan.
Täällä näimme kesällä kyykäärmeen jonka jo aikasemmin postasin.

Nyt saavuimme Stålarppiin
Täällä asui ennen vanha mies joka keräsi marjoja ja möi niitä.
Sitten hän kuoli ja huutokaupalla tämä paikka myytiin.

Tämä on pihamökki.

Kukat ovat tulessa vai mitä tuo on.
Ihan näyttää siltä.
Metsän haltia lämmittävät.

Otettaisiiko tuo auto ja ajettaisiin loppumatka?.
Enään ei ole kuin puoli kilometriä kotiin.
Jospa suloseni vetäisi , kun minä istun kyydissa.
Eipä kukaan kehtaa ottaa kuvaa, enkä minä pysty kun istun kyydissä.
Olisikohan tullut 10 km kierros.
Nyt ruoka maistuu.
Hernesoppaa, ja sitten Sanni-siskon luokse.
Heippa.