 |
| Lillen kaiveli lunta, mutta sitten kuuli jotakin. |
 |
| Ei tullut ääni lumen alta. |
 |
| Mistä ihmeestä, nyt taisi nähdä jotakin ja kiiteesti juoksuun. |
 |
| Kyllä sai naapurin kissa jalat alle. |
 |
| Toinen kissa huomasi, Lillenin. |
 |
| Yritti pelotella koiran pois, mutta miten kävi. |
 |
| Puuhun oli senkin juostava. |
 |
| Lillen rätkytti puun alla, mutta kissa istui turvallisesti omenapuussa. |
 |
| Rebecka rauhoitteli Lilleniä ja otti sen syliin. Sanoi että, tuon kissan minä haluan sinulle kaveriksi, että älä enään hauku. Kissa istui vain puussa. Tuli sitten alas kun menimme sisälle. Kissan päiviä kaikille! Ha de' så bra! Vi ses' imorgon! |
